Uravalmennus on nykyaikaa

Julkaistu: 16.10.2011
Tekijä: therapion
Kategoria: Talous

Uravalmennus on nykyaikaa

Kukaan ei tiedä mitä äly tai älykkyys on, ja siksi uskon olevani lujalla ja luotettavalla pohjalla kun vakuutan, etten sitä tiedä minäkään. Tässä lyhyessä artikkelissa esitän muutaman aihetta sivuavan pohdinnan ja lopussa on muutama sana uravalmennuksesta.

Antiikki ei asiaa pohtinut

Nykyään äly ja älykkyys on melkein aina ensimmäinen asia, jota korostetaan, kun tehdään päätöksiä (poislukien kenties suomalaiset ydinvoimahankkeet vuonna 2011). Antiikissa asia oli toisin, niin toisin, että asiassa tuntuu oleva valtaisa ero nykyaikaan. Esimerkiksi Raamattu ei korosta älykkyyttä. Kun selaa Kirjoituksia alusta loppua kohden, ei silmään pistä lausetta, joissa koko sanaa "älykkyys" edes mainittaisiin. Hyvien päätösten pohjalla on aivan toisenlaiset asiat antiikin aikaan. Platon esimerkiksi käyttää reilusti palstatilaa sen pohdintaan, mikä tai mitkä voisivat olla ns. “hyveitä”. Hyve on hänelle rakas mutta vaikeasti hahmottuvat asia. Hieman kuten älykkyys modernille ihmiselle, joka itse itseään “Homo Sapiens Sapiens” -nimityksellá hyväilee. Hyve – hyvä juttu se on, jos ei muuta. Hyve ei asiana ole helposti hahmotettavissa eikä ehkä juuri siksi tunnu nykyaikaiselta.

Älykkyys on uusi juttu

Älykkyys siinä muodossa kuin me tunnemme, älykkyystestien kautta, on nimenomaan helposti hahmotettava ja mikä kenties vielä tärkeämpää, helposti mitattava juttu.

Kun käymme rekrytointifirmassa testeissä, se testi joka meille annetaan, pohjautuu testiin nimeltä Stanford Revision of the Binet–Simon Scale aka Stanford-Binet. Tämä on 20. vuosisadan alussa rakennettu testi, jota jatkossa kehiteltiin lisää nimenomaan Yhdysvaltainen armeijan tarpeisiin. Näin syntyi ns. Army Alpha. Kysymyksessä on testi, jolla ensimmäisen maailmansodan aikana seulottiin rintamalle parhaiten soveltuvat sotamiehet. Testi oli niin tehokas, että sen käyttö laajeni nopeasti monelle muulle alueelle, esimerkiksi liike-elämään. Ja miksipä ei, sillä onhan totta, että "Business is War".

Älykkyys on mittaajan mielessä

Vaikka älykkyysosamäärä on numero, puhdas ja kirkas fakta, älykkyys sinänsä on huomattavasti monipuolisempi asia. Jos kauneus on katsojan silmissä, kuten perinnetieto väittää, voisin esittää, että älykkyys on mittaajan mielessä. Sitä saa mitä pyytää.

Sen suurempaan yhteiskuntakritiikkiin syyllistymättä voisi ennakoida, että jos käytän sotilaskäyttöön tehtyä testiä ihmisten seulontaan vaikkapa työelämän tarpeisiin, "järjevästi ajatellen" voisin ennakoida, että jäljelle jäävät ne ihmiset, joilla on nimenomaan hyvän sotilaan, jopa upseerin, hyveet. Täten, vaikka menetelmä sinänsä on – ainakin jossain määrin – objektiivinen, tekee juuri tämän menetelmän valinta koko toimituksesta vahvasti subjektiivisen.

Kritiikki psykologina: Haluatko todellakin, että oma organisaatiosi on tehty vahvoista sotilaista? Onkohan tässä nyt varmasti mukana sellaiset tärkeä asiat kuin vaikkapa luovuus, joustavuus, sosiaalisuus, ennakkoluulottomuus? Jos nämä unohdetaan, niin eikö koko yhteiskunta ja sen organismit, organisaatiot ja yritykset, jähmety hieman kuiviksi ja tylsiksi…

Uravalmennus on nykyaikaa — ja toisto on tehokeino

Itse olen pitkälti sitä mieltä, että on turha mitata ominaisuutta tai ominaisuuksia, joilla ei ole oikeastaan paljon mitään merkitystä elämän tai käytännön kannalta. Yksi hyvä esimerkki on älykkyys. On paljon ihmisiä, joilla on sama IQ kuin Albert Einsteinilla, eivätkä he silti ole kuten Albert.

Nykyaika on tehty monista kyvyistä. Kyvyt ja ominaisuudet ovat ikäänkuin työkalupakki, josta niitä voi nostaa esiin tarvittaessa. Yksikin hyvä työkalu on sellainen kalleus, josta on syytä pitää lujasti kiinni. Yksikin hyvä ajatus voi olla tälläinen työkalu.

Esimerkiksi valitsen japanilaisen sumomestarin Kirishiman ajatuksen (kts tekstin loppu).

Elämäkerrassaan hän kuvaa kokemiaan mittavia vaikeuksia, joista osa on suuresti yllättäviä, etenkin se, miten Kirishima joutui taistelemaan saadakseen painonsa nousemaan, — läskiä vyötärölle. Toisin kuin kilpakumppaninsa hän joutui kehittelemään monenlaisia strategioita ohjatakseen omaa uraansa ja omaa elämäänsä, joka nopeasti kiertyi nimenomaan tämän yhden asian ympärille. Vaikeudet olivat monenlaisia, kunnes K. viimein pääsi maaliinsa, reilun 120 kilogramman lukemaan puntarissa. Monet olivat epätoivon hetket tällä pitkälla matkalla, joka lopulta johti sumomaailman huipulle.

Kirishima kirjoittaa: Hetkinä, jolloin halusin antaa periksi, muistutin itselleni, että jos nyt annan periksi, heitän menemään kaiken sen työn, jonka olen tehnyt tähän asti.

Tässä on mielestäni yhtymäkohta suomalaiseen kansanviisauteen. Sisu on hyve. Sisu on älyä.

Tämän artikkelin kirjoitti uravalmentaja, psykologi Timo Kojonen.

Lisää aiheesta saitilla: Therapion.com